Olin eilen ratsastustunnilla, normaalisti perjantaina kuten aina. Ratsastin Lavasilla, puoliverisellä. En olisi ensin jaksanut mennä sillä, koska se oli vähän potkittu hevonen, joten ei herkkä. Ärsyttävintä oli, ettei se meinannut mennä uralta uran sisälle.
Toisin sanoen tunti meni ihan hyvin. Lavas lähti heti raviin kun pyysi ja ravasi reippaasti. Menimme suunnanvaihtoja ja harjoitusravia. Opettajamme jopa sanoi, että katsokaa, miten Lotta istuu, istukaa noin. Ei muuten ollut ensimmäinen kerta esimerkkinä...
Laukannosto ei ensin onnistunut, mutta sitten lähti ja hyvin. Laukkasimme pari kierrosta me kaikki ja Lavas meni täysillä. Se oli kyllä hieno fiilis.
Voisin kyllä mennä Lavasilla toisenkin kerran. Olen ennen mennyt sillä, mutta joskus puoli vuotta sitten...
Tallissa kaikki isujui ihan normaalisti, kaverini kaveri (joka itseasiassa on minunkin kaveri) oli katsomassa tuntia ja auttamassa tallilla, koska aikoo aloittaa siellä. Opetin hänelle, miten otetaan suojat pois, miten ne putsataan ja miten ne jätetään paikoilleen. Hän sai myös auttaa kastelemaan heiniä ja hakemaan poneja sisälle.
Itse hain yksityisen Bellan, joka olisi ensin halunnut syödä, ja kulki reippaasti. No, onneksi se osasi odotella paremmin kuin ennen tallissa, jossa oli heinät sen karsinassa valmiina.
Tunti meni hyvin ja oli ihan mahtavaa.
Joka päivä kyllä haluaisin enemmän ja enemmän oman ponin. Tai edes vuokriksen tai hoitsun. Mutta kai se näinkin, onhan minulla sentään puuhevoset....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti