Lentävää menoa

Moikka! Kirjoitan nyt torstaista ja perjantaista. Menin siis torstaina tallille, koska keskiviikkona en päässyt.

TORSTAI

Lähdin tallille torstaina puoli viiden bussilla eli viimeisellä mikä tallille päin menee. Olin tallilla viiden aikoihin.

Ensin suuntasin uuteen talliin katsomaan tuntilistoja ja sen jälkeen vein tavarat pukuhuoneelle. Menin katsomaan, keitä löytyy vanhasta tallista ja jäin sinne auttamaan ja harjailemaan poneja.

Puolen tunnin tunnilla talutin Akua. Ratsastaja oli ratsastanut vain puoli vuotta, mutta osasi yksin laittaa satulavyön kireälle ja jalustimet sopiviksi. Akua oli kiva taluttaa, kun selässä oli reipas ratsastaja.


Puolen tunnin tunnin jälkeen menin vanhaan talliin hoitamaan poneja ja muuten vaan palloilemaan. Puksu oli harjattu jo kerran tai pari, joten sen kanssa ei oikein ollut tekemistä. Pian parin kaverin piti jo lähteä ja jäin yksikseni.

Menin uuteen talliin, koska sinne oli tullut pitemmän tunnin ratsastajia. Autoin Donilla ratsastanutta tyttöä, joka oli ollut ennen samalla tunnilla kuin minäkin. Juteltiin ja harjattiin poni ihan kiiltäväksi. Donin hoidon jälkeen vielä hengailtiin vanhassa tallissa Akun ja Naken kanssa.

PERJANTAI

Perjantaina eli eilen menin tallille neljäksi. Ensin touhuiltiin jotain ja oltiin ponien kanssa. Löydettiin kavereiden kanssa lahjoja vanhasta tallista ja selvitettiin että siellä on jonkun synttärit.

Kun oltiin jonkun aikaa oltu, tuli varustehuoneelle pikkutyttöjä eli niitä synttäriläisiä. Saatiin tietää millä mennään. Ja minä jouduin menemään Lavasilla. Se oli viimeinen vaihtoehto millä tahdoin mennä. Tunnille oli tullut taas kaksi keskiviikoisin käyvää, ja se yleensä vähän sekoittaa pakkaa.

No, sitten harjailtiin Lape ja pistettiin varusteet. Lavas oli suht energisellä tuulella.

Maneesissa mentiin alkukäyntejä ja ravattiin pääty-ympyröillä. Lavas meni aika hyvin, lähti ainakin liikkeelle ja jatkoi ravia. Sitten vähän laukattiin ja aina tietysti väliin otettiin vähän käyntiä. Ekat kerrat laukannostoissa oli hyviä. Väliin taas käveltiin Lavasin ja Donin kanssa ja pikkuponit laukkasi.

Sitten oli taas minun ja Lapen vuoro. Ravasin Lavasin kanssa muutaman kierroksen, koska ensin se meni tosi reippaasti ravia. Pikkuhiljaa se rupesi menemään hitaammin ja nätimmin, ja sain luvan nostaa laukan ennen pitkää sivua. Ja nyt päästään siihen kohtaan mistä otsikko johtuu. Lavas nosti laukan, lähti täysillä ja pukitti, jolloin minulta lähti ohjat. Se jatkoi pukkilaukkaa koko pitkän sivun ja lösähdin kaulalle. Päädyssä se lähti keskelle ja olin tosi huonosti kyydissä. Jäin sisäjalustimeen kiinni sekunniksi, jalat naksahti ja tipuin.

Lavas laukkasi ympäri maneesia ja minä nousin hiekasta seisomaan. Oikean puolen minichapsi sojotti revenneenä jalasta. Pistin sen vielä kiinni ja sitten pääsin oikein talutukseen.

Tunnin jälkeen hoidettiin hepat, putsattiin varusteet ja suojat ja annettiin poneille iltaruokia. Sitten vielä pimeässä odoteltiin kyytiä kotiin ja syötiin suklaata.

Tippumisesta vielä; ei minua se vauhti pelota, vaan se, kun hevonen lähtee lapasesta. Tämä todettiin ratsiopen kanssa tosi-faktaksi.

Eipä muuta tällä kertaa, tähän loppuun vielä kuvia.

Revennyt minichapsi

Asento 6/5, ohjien keräilyä

Kassu ja uusi nimilappu

Anskun taidetta; kikkare kalterilla!